Kaikki albumini nyt suoratoistopalveluissa

No niin, vihdoinkin saatiin aikaiseksi digijakelusopimukset koko tuotannosta. Ei muuta kuin kuuntelemaan, linkit alla. Ja on kai niitä muitakin, kaikista pitäisi levyt löytyä.

Tilulilumies (2017)
Spotify
Apple Music
Deezer
Tidal

Uraputki ja hyvä lääkitys (2013)
Spotify
Apple Music
Deezer
Tidal

Vesa Salmi & Leftovers: Kontulankaari (2010)
Spotify
Apple Music
Deezer
Tidal

Asfalttigolgata (2008)
Spotify
Apple Music
Deezer
Tidal

Bingettämisen kuiva, masokistinen juopontaivas

Taannoin lehdissä oli solkenaan Game Of Thrones -analyysejä ja -spekulaatioita. Syy: maksukanavalla esitetty, viimeisimmän tuotantokauden viimeinen jakso oli takana.

Kausi ei tulle vielä hetkeen ilmaisilta (tai YLE-veroon sisältyviltä) kanavilta. Laaja kirjoittelu kertoo maksullisten kanavien suosiosta, ainakin tämän yhden.

Tuurijuoppouden ja bingettämisen välillä on vissi yhteys.

Bingettäminen tarkoittaa TV-sarjan jaksojen katsomista putkeen, tuntikauden, päiväkauden ja/ tai yökauden. Kumpaakaan ei saa poikki helposti, molempiin liittyy jokin suurempi arkitodellisuudesta erkaneminen ja molemmat päättyvät omanlaiseensa krapulaan.

TV-sarjojen bingetyksestä selviää vähemmällä kuin biokemiallisista päihdeaddiktioista, talot ja tavarat eivät yleensä mene. Asiallisten arkiasioiden tekeminen toki kärsii, mutta sehän on tarkoituskin.

Addiktion ”logiikkaan” kuuluu olennaisesti masokistinen itsesääli: koska pakenen elämää tai kieltäydyn elämästä sitä, olen huono ja paska ihminen. Ihmissuhteet saattavat tietysti kärsiä niin kuin muissakin addiktioissa.

Bingettäminen tarjoaa suuria tunteita fantasiamaailmojen ja itsesäälin jatkumolta, ilman että koetut tunteet pelottavasti liittyisiivät suoraan keneenkään todelliseen oman elämän ihmiseen – ystävään, sukulaiseen, rakastettuun.

Ei ainoastaan Arya Stark vaan jokainen Game of Thronesin henkilö on ei-kukaan, suhteessa bingettävän katsojan omaan elämään.

Addiktiot saavat yhä moninaisempia muotoja kun tekninen tarttumapinta kasvaa ja kasvaa. Millaisia klinikoita vielä tarvitaankaan.

Kännykkä on kasvanut kiinni käteen. Kahdeksankymmentä prosenttia minkä tahansa sattumanvaraisesti valitun pääkaupunkiseudun paikallisjunan matkustajista ei voi olla väärässä.

Kokkola muuttaa Teatteri Kultsaan 30.9.2017

Kokkola  Teatteri Kultsassa. Käsikirjoitus Leea Klemola, ohjaus Jalmari Jalonen, ensi-ilta 30.9.2017. 

Leea Klemolan Kokkola on suomalaisen teatterin moderni klassikko. Se ei mahdu lajityyppiin, kuten eivät sen ihmisetkään. Näytelmä ei noudata totuttuja dramaturgian sääntöjä, vaan elää näyttämöllä omilla ehdoillaan.

Kokkolassa puhe vaihtuu painiksi, toteutumattomiksi unelmiksi ja viinanjuonniksi. Nainen muuttuu hylkeeksi, suhde päätetään sanelukoneella ja rakkautta osoitetaan ottamalla turpiin. Kokkola ei ole paikka Keski-Pohjanmaalla vaan mielentila.

Väkevän tyylin ja ronskin kielenkäytön takaa löytyy rosoista kauneutta ja arktisen kylmää herkkyyttä.

Teatteriliitto valitsi Kokkolan vuoden näytelmäksi vuonna 2005.

Rooleissa: Niina Heinonen, Kati Hynninen, Riku Immonen, Teija Kotka-Pulkkinen, Nelli Koskinen, Minna-Maria Mattila, Charlie Nevander, Mikko Ravantti, Pirjo Saariokari, Freddie Sukura, Lari Ylönen.

Työryhmä: Apulaisohjaaja Virve Laasonen. Lavastus Marika Kahra. Puvustus Teija Kotka-Pulkkinen. Valosuunnittelu Jorma Tapola. Äänisuunnittelu Esa Lindroos. Tuotanto Joel Vepsäläinen.

Kuva: Timo Seppälä

Ensi-ilta la 30.9.2017, klo 19.00
Muut esitykset: ke 4.10./ to 5.10./ la 7.10./ to 12.10./ pe 13.10./ su 15.10. Huom. klo 15/ ke 18.10./ pe 20.10./ la 21.10./ ke 25.10./ la 28.10./ su 29.10. Huom. klo 15/ ke 1.11./ to 2.11./ la 4.11.
Esityksen kesto noin 2 h. + väliaika.
Liput: 15/12 €, www.teatterikultsa.fi

”Sivistys 2017” vuodelta 1994

Vuosien 1994-2017 välillä on 23 vuotta. Kuluvasta vuodesta eteenpäin laskettuna sama aikajänne ulottuisi vuoteen 2040. Kun lukee vuonna 1994 julkaistun Sivistys 2017 -artikkelikokoelman1 kirjoituksia, tämä on hyvä pitää mielessä. Pieleen menneet ennustukset eivät kerro tuolloisten kirjoittajien puutteista, vaan ovat terveellinen osoitus siitä, kuinka vaikeaa tai mahdotonta on tehdä yli 20 vuoden päähän ulottuvia ennakointeja.

Sivistys 2017 koostuu kansallisen sivistysstrategian taustatyön kirjoitetuista asiantuntija-artikkeleista. Ylioppislaslehden aihetta käsittelevä juttu vuodelta 1999:

Ylioppilaslehden silloinen kirjoittaja Jaakko Lyytinen kehittelee vuonna 1999 julkaistun juttunsa mausteeksi viihteellistä fiktiota2.

Kantajansa sykettä ja ruumiinlämpöä mittaava rannehoitaja oli kehitetty jo viime vuosisadan lopulla, mutta kaksi vuotta sitten laite oli tehty pakolliseksi jokaiselle 40 vuotta täyttävällä kansalaiselle. Ja tänään, 6.12.2017, oli Väinön 40-vuotispäivä.

Assosiaatio nykyisiin älykelloihin syntyy helposti. Minä kuljen nyt, alkusyksystä 2017, rannehoitaja ranteessa. Enkä juuri osaa huolestua sen keräämän tiedon globaalista reitittämisestä. Tietohan ei nimittäin kulje suoraan ”kellosta” ”puhelimeen” vaan se kiertää pilven kautta sinne tallentuen. Pilvestä tulee ensisijainen minusta kerätyn tiedon sijaintipaikka, josta se sitten kopioituu puhelimeeni, tietokoneeseeni ja kellooni.

Tietokonehallit ja niiden peilikuvat, pilvet, voivat olla USA:ssa, Aasiassa, missä milloinkin. Niihin kerääntyy jonkinlainen tietokanta syketiheydestäni ja liikuntani määrästä. Tarkkuutta (esim. kalorinkulutuksen mittaus) on syytä epäillä.

Todenäköisyys, että juuri minun pilvessä olevat tietoni ketään kiinnostaisivat, on onneksi äärimmäisen pieni. Mutta kaltaistani valkoista eurooppalaista, kulutustottumuksiltaan nohevan keskiluokkaista äijää koskevat keskiarvot, mediaanit ynnä muut saattavat hyvin kiinnostaa, ja olla kauppatavaraa. Kaupallisesti merkitsevän väestönosan käyttäytymisen kuvaus on taloudellisena hyödykkeenä sitä arvokkaampi mitä paremmiksi informaation tai datan louhintamenelmät kehittyvät.

Millainen maailman tilanne Princebiisin vuonna 1999 verrattuna nykyiseen? Melko toiveikas, muistissa on muun muassa trendikkäänWired-lehden juttu suomen tekstaavasta ja digi-ohjatusti parveilevasta, kansainvälisesti kärjessä olevasta helsinkiläisestä nuorisosta. Nokian nousu oli alkukiidossa, sen hypermenestys jo nähtävissä, vain taivas näytti olevan rajana Otaniemessa, Oulussa ja Salossa.

Ylkkärin juttu on jälkiviisastelun valossa suureksi osaksi osunut harhaan – esim. ”Töölö weathervcontrolin” säätelemä diktatoristen vanhusten paratiisi, jonne (muurein suljettuun kaupunginosaan) mennään korttiavaimella.

Tässä onnistunutta yksityiskohtaa:

… englannin ja suomen sekaista newkieltä. 

Ja sitten mennään aivan gonzo-osastolle Risto Rytin patsaan luona Hesperian puistossa:

Penisilliinin värinen nuoruusseerumi kulki siroa letkua pitkin hänen nenäänsä. Väinö epäili, että nainen oli plastiikkakirurgisen Mehiläisvyötärö-sairaalan potilaita.

Ja jatkuu hauskoilla Orwell-mukaelmilla.

Hän ohitti Kiasman tai nykyisin sen nimi kai oli Juhani Palmu Center. (…) Perinteen mukaisesti kättelyn aloittaisi JORMA OLLILA, Nokian autonomisen tasavallan presidentti.

Nokian autonominen tasavalta. Kymmenesosa Atsteekkien valtakunnasta: atsteekkien valtakausi kesti melkein sata vuotta, Nokian matkapuhelinten melkein kymmenen.

On syytä huomata, että kyse oli vain matkapuhelimista. Pitkän perinteen monialayritys on aikanaan menestynyt kaapeleilla ja kumisaappaillakin. Tarina ei siis ole lopussa.

––––––––––––––––––––––––––––––––

1 Liekki Lehtisalo (toim.) 1994: Sivistys 2017. Sitra.

2 Lyytisen Artikkelin inspiraationa käytetty muun muassa: George Orwell: Vuonna 1984 (uusi suomennos). WSOY 1999.. Reino Häyry: Ihminen Ilaskivi ­ yksi meistä. Laskenta Oy 1993. Sosiaalipolitikka 2017. Sitra 1992. Sivistys 2017. WSOY 1994.