Työnohjaus

Olen opiskellut työnohjaajaksi Johtamistaidon Opistossa (nykyään MIF) vuosina 1999-2002. Koulutus painottui johdon ja esimiesten työnohjaukseen. Olen esimiesten lisäksi työnohjannut paljon sote-alan työyhteisöjä sekä kolmannen sektorin projektiryhmiä. Jos tarvitset työnohjaajaa, ota yhteyttä.

Muut tiedot koulutuksestani ja työkokemuksestani näet esittelysivulta. Olen Suomen työnohjaajat ry:n jäsen ja noudatan yhdistyksen kirjaamia työnohjauksen eettisiä periaatteita. Noudattamistani teoreettisesta suuntaviivoista enemmän alempana tällä sivulla.

Vuodesta 2015 olen ollut mukana Suomen työnohjaajat ry:n tutkimusfoorumissa. Se tarjoaa työnohjauksen tutkimuksesta ja työelämän kehittämisestä kiinnostuneille innostavan keskusteluareenan, ja tilaisuuden tutustua alan tutkimukseen sekä esitellä omia tutkimushankkeitaan.

CV-tiivistelmän  löydät tästä linkistä.

Mitä työnohjaus on?

Työnohjaus on oman tai työryhmän työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä ulkopuolisen ammattilaisen avustuksella. Siinä tutkitaan esimerkiksi työhön, työyhteisöön ja omaan työrooliin liittyviä käytäntöjä, kokemuksia ja tunteita. Kuten Suomen työnohjaajat ry:n sivuilla todetaan, tavoitteena on vapauttaa voimia, luovuutta ja ajattelua työhön ja sen rajojen tunnistamiseen.

Työyhteisössä on ryhmän tarkoituksena on aina  ensisijaisesti tehdä työtä. Työhön liittymättömiä  ilmiöitä ja ristivetoja on ryhmissä aina. Niitä nousee ryhmän koostumuksesta, ikä- ja sukupuolirakenteesta, henkilökemioista ynnä muusta. Näiden ilmiöiden suhde työhön tulee tyypillisesti työnohjauksessa tutkittavaksi. Olennaista on pitää työ fokuksessa, ja tavoitteena työn parempi sujuminen ja siinä jaksaminen.

Ihmisryhmissä toistuvia, tyypillisiä piirteitä on tutkittu pitkään. Näitä niin sanottuja ryhmäilmiöitä voi havaita kaikissa ryhmissä, ja ne muodostavat yhden tärkeän perustan työryhmien toiminnan ymmärtämiselle.

Työnohjauksen käytäntöä ohjaavassa teoreettisessa perustassani koetan pitää tasapainossa kaksi asiaa: yhtäältä  ihmismielen ja ihmisryhmien yleiset tavat reagoida erityyppisissä tilanteissa, ja toisaalta  kulloiseenkin organisaatioon ja sen perustehtävään liittyvät tekijät.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä ainakin opetusalalla ja kirkon piirissä työnohjaus on vakiintunut työn tukirakenne, ja käsite on yleensä siellä tuttu. Yritysmaailmassakin on alettu nähdä aiempaa enemmän yhteyttä työnohjauksen ja tuloksellisen työn välillä.

Hyvä työnohjauksen laajempi määritelmä löytyy jo Wikipediastakin. Muun muassa työnohjauksen historiaan on sieltä luettavissa lyhyt katsaus. Kirjallisuutta on aiheesta jo suomeksikin olemassa melkoinen määrä.

Työnohjausta määritellään usein vertaamalla ja rajaamalla sitä konsultaatioon, koulutukseen tai terapiaan.

Omassa työssäni raja konsultaation ja työnohjauksen välillä on joskus vaikea vetää. Lyhyen tähtäimen tavoitteet liittyvät käytännöllisiin ongelmiin ja niiden ratkaisuihin. Koulutuksellinen puoli korostuu kun käytännön kysymyksiin sovelletaan niitä valaisevia teoreettisia viitekehyksiä.

Työnohjaus ei ole terapiaa, mutta terapeuttiset vaikutukset voivat olla merkittäviä jos työryhmän tai työntekijän väsymiseen saadaan ulkopuolisen, kokeneen kuuntelijan ja asioiden jäsentäjän myötävaikutuksella apua.

Lisätietoa esim.

Kirjallisuutta työnohjaajille ja työnohjauksesta kiinnostuneille

  • Heroja, Teija; Koski, Arja; Seppälä, Pekka; Säntti, Risto; Wallin, Aila (toim.) 2014: Parempaa työelämää tekemässä. Tutkiva ote työnohjaukseen. United Press. Artikkelikokoelma, josta Suomen Työnohjaajat ry:n tutkimusfoorumi on saanut alkunsa. Artikkeleita tutkimusotteesta, työnohjauksesta tutkimuksen kohteesta, työnohjauksen roolista erityyppisten tehtävien ja toimialojen kehittmäisestä.
  • Kallasvuo; Anita; Koski, Arja; Kyrönseppä, Ulla; Kärkkäinen, Maj-Lis 2012: Työyhteisön työnohjaus. Sanoma Pro. Ensimmäinen yhteisödynaamiseen työnohjaukseen keskittyvä teos Suomessa. Sisältää perustehtävän, rakenteen, vuorovaikutuksen ja johtajuuden välisen suhteen kuvauksen, jota voi varmaan jo kutsua jonkinlaiseksi klassikoksi. Harvoin pidän esitystä viittaamatta siihen.
  • Keski-Luopa, Leila 2015 (5.p.): Työnohjaus vai superviisaus. Metanoia-instituutti. Perusteos työnohjauksen psykodynaamisista ja kasvatustieteellisistä ulottuvuuksista.
  • Metanoia-instituutti on julkaissut muitakin työnohjaukseen ja sen naapurialueisiin, erityisesti konsultaatioon liittyviä teoksia.
  • Mönkkönen, Kaarina & Roos, Satu 2010: Työyhteisötadot. Työyhteisön vuorovaikutusilmiöitä sosiaalipsykologisesta näkökulmasta käsittelevä teos. UNpress.
  • Paunonen-Ilmonen, Marita 2001: Työnohjaus. WSOY. Työnohjauksen perusoppikirja, aikanaan suosittu, nyt jo korvautunut uudemmilla.
  • Punkanen, Tiina 2009: Työnohjaus muutoksen moottorina. Tammi. Esipuheesta: ”Tämä kirja pyrkii hahmottamaan työnohjauksen teoreettista viitekehystä, työnohjauksen muotoja, antamaan vinkkejä toiminnallisiin menetelmiin sekä näkemään ihmisen kehittyvänä yksilönä ja ryhmän jäsenenä.”
  • Ranne, Kaarina; Keskinen, Soili; Tapiala, Kimmo (toim.) 2014: Suomalaisen työnohjauksen juurilla — katse tulevaisuuteen. Suomen työnohjaajat ry. Suomen Työnohjaajat ry:n 30-vuotishistoriikiksi toimitettu artikkelikokoelma. Artikkeleita mm. työnohjauksen määrittelyjen kehityksestä vuosien varrella, sekä työnohjaustradition kehkeytymisestä mm. evankelisluterilaisen kirkon piirissä, sekä terveydenhuollossa ja opetusalalla.
  • Ruutu, Sirkku & Salmimies, Raija 2015: Työnohjaajan opas. Nimensä mittainen, erittäin käyttökelpoinen perusteos. Ratkaisukeskeinen viitekehys taustalla.