Apsi-limonaati, Wittgenstein ja uusi tuotteistaminen


Jouluaattona taksissa raplasin iPadista säätietoja ja kuski innostui puhumaan omasta laitteestaan, siitä miten olennaisia ”apsit” hänelle ovat vermeestä saatavan hyödyn kannalta.

Apsit. Lapsuudessani oli kaupan Apsi-nimistä juomaa. Jätän termin kääntämättä kun en viitsi puhua muinaisesta Apsi-limpparista.

Mikä näille muun muassa Applen ja Samsungin  mobiililaitteissa käytettäville applikaatioille (apps) olisi oikea nimitys. Sovellusohjelma tai sovellus se ei ainakaan ole. Esimerkiksi Björkin musiikkia ja visuaalisia elementtejä yhdistelevään teokseen Biophilia nimitys on vieras. Suuren applikaatioiden ryhmän muodostavat pelit – niitäkään ei ole sen luontevampaa kutsua sovelluksiksi kuin Playstation- tai Xbox -pelejä.

Applikaatioita on niin moneen junaan, että yhteisten piirteiden hahmottamisessa  Ludwig Wittgensteinin perheyhtäläisyyden käsitteestä on apua: pasianssi ja amerikkalainen jalkapallo kuuluvat molemmat pelien ryhmään vaikkei niillä ole muuta yhteistä kuin yläkäsite peli.

[LIsäys 2.1.2012:] The Next Webissä tuli vastaan hyvinkin kompakti määrittlely apsille:

An app is any website or mobile application that lets you do any number of things.

Applikaatiot ehkä aiheuttavat sen useimpien ennustusten vastaisen käänteen, etä tuotteiden muuttuminen palveluiksi ei olekaan niin itsestään selvä trendi. Musiikin tekemisen ja markkinoinnin kysymyksiä miettiessäni olen pitänyt koko ongelmakenttää määrittävänä perusoivalluksena sitä, että tuotteiden aika on mm. musiikin kulutuksessa ohi ja ne väistyvät palvelujen tieltä. Applikaatioiden tarjoamien mahdollisuuksien myötä sekä tuotteistus että ansaintalogiikka näyttäisivät kulkevan perinteisempään suuntaan kuin moni on osannut arvata.

Erick Schonfieldin toissapäiväisen TechCrunch-artikkelin mukaan älypuhelimissa ja – taas yksi vakiintumaton termi – taulutietokoneissa käytettävät applikaatiot ovat myytävissä olevia mediatuotteita, joissa vanhat päälajien rajat hämärtyvät ja syntyy uusia. Esimerkiksi mielenkiintoisimmat e-kirjat ovat itse asiassa applikaatioita – Schonfield käyttää esimerkkinä interaktiivisia iPad-lastenkirjoja. Myös pelien ja elokuvien välinen raja hämärtyy:

Imagine a game with immersive 3-D rooms you can “walk” through where you can watch different narratives unfold. Would that be a movie or an app? The way we consume media will be very different from the sit-back mode which rules today. (…) Apps will help us find media through social and other filters, and throw it onto our TVs, iPads, stereos or whatever device is handy. They will bypass the set-top box, the radio, and the book store. Apps are where media consumption will happen

TechCrunch 26.12.2011

 

, ,