Kolmosessa on teatterin taikaa

Kolme miestä oli päivän sana viime syksynä Teatteri Kultsan näyttämöllä, kun teatterimme seniorit panivat haisemaan Shakespearen koottujen teosten merkeissä.

Teatteritaide ei kuole koskaan, tai pikemminkin: ei kuole ennen kuin toiseksi ja kolmanneksi viimeiset ihmiset kuolevat. Sen siemen on vähintään kahden ihmisen kohtaamisessa, millaisessa hyvänsä.

Kolmen miehen kombossa on kai sitten jotain mielenkiintoista. Ja kolmen ihmisen ryhmässä on aina draamallista potentiaalia sukupuolesta riippumatta, kun siinä on ristiriita sisäänrakennettuna: kolmas pyörä.

Mennävuosina teimme Hellströmin Jonten ohjauksessa Raija-Sinikka Rantalan Optimistin. Se oli teatterimme ensimmäinen produktio takaisin Käenkujalle muuttamisen jälkeen. Me kolme miestä jaoimme pääroolin. Kolme miestä meinasi olla myös vuoden 2007 Väinö Linnan esikoisromaanin näyttämösovituksessa Päämäärässä, mutta tuli mutkia matkaan, ja Linnan alter egoa näyttelikin vain kaksi miestä.

Kajaanissakin tekevät juuri nyt teatteria kolmen miehen voimalla eikä enempää ei vähempää kuin Karamazovin veljeksiä. Saa nähdä mitä siitä on tullut ja kevään mittaan tulee, toukokuussa on ajatus mennä katsomaan: viikonloppuloma syntymäseudulla.

Huhu kertoo että lähiaikojen ja lähiseutujen teatterikuvioissa muhii vielä jokin muukin kolmen miehen pläjäys.

Jahka tietoa lisää tihkuu, sitä Salmikin ilmoille hihkuu.

Bookmark the permalink.

Comments are closed