Kaaosta Kaamokseen!

(vas.) Heini Reynolds, Heidi Ripatti, Tuija Pihkanen

Teatteri Kultsan syyskauden viimeinen ensi-ilta oli 16.11.2018, jolloin näyttämön valtasivat kolme upeaa naista. Mika Myllyahon Kaaos on hänen kirjoittamansa trilogian keskimmäinen osa; ensimmäinen osa. kolmen miehen tähdittämä Paniikki nähtiin keväällä.

Näytelmän päähenkilöt ovat opettaja Sofia (Heidi Ripatti), toimittaja Emmi (Heini Reynolds) ja terapeutti Julia (Tuija Pihkanen). Kaaos uhkaa suistaa elämän raiteiltaan.  On onnetonta rakkautta, väkivaltaa ja romahduksia, mutta myös lujaa ystävyyttä, naiseuden riemua, huumaa ja iloa.

Ohjaus: Elina Hagelin. Rooleissa: Tuija Pihkanen, Heini Reynolds, Heidi Ripatti. Esitykset: 16.11.-14.12.2018 Liput: ennakkoon 15€ / 12€, ovelta 17€ / 14€
Osta tai varaa verkkokaupasta!

Alpon pitkä varjo 22.7. 2018

Reilun parin viikon kuluttua – su 22/7 – mennään Tipin kanssa keikalle Alpo Jaakolan Patsastpuistoon Loimaalle. Alla järjestäjän kokoamaan tietoa iltapävivästiä.

Alpon pitkä varjo on jatkumoa Alpon kesävestareille: mukava kesäsunnuntainen iltapäivä hyvän ohjeman siivittämänä. Alpo Jaakolan patsaspuistossa Loimaalla on avoimet ovet ja kahvilasta löytyy pientä purtavaa. Kaikki ohjelma on sisätiloissa, joten ei haittaa sade eikä hyttyset.

Ohjelman aloittaa klo 13 tuottelias turkulainen lauluntekijä Tero-Petri Suovanen. Ovelia lauluja kitaralla näppäillen. 
Jaylon Temes duo on loimaalaisille tuttu, ahkerasti keikkaileva nuorten miesten bändi. Vesa Salmi nähtiin tapahtumassa viime kesänäkin. Nyt duona Tipi Tuovisen kanssa. Oskarin Gramofoni on naiivin heleää suomenkielistä musiikkia soittava yhtye, jonka kappaleissa voi kuulla monien kotimaisten mestarien perinnön. Alkujaan Ville A.E. Suopajärven sooloprojekti Puiset Heilat on kasvanut komeaksi hieno sointiseksi bändiksi.

Esiintyjät aloittavat tasatunnein.
13.00 Tero-Petri
14.00 Jaylon Temes Duo
15.00 Vesa Salmi & Tipi Tuovinen
16.00 Oskarin Gramafoni
17.00 Puiset Heilat
Vapaa pääsy!
Alpo Jaakolan Patsaspuiston osoite ysitiellä: 
Aura-Pirkkatie 84, Loimaa

Kesällä keikkaa, paikallisradiota, ja syksyllä taas Kultsaa

Lomakauden alkaessa tiedoksi musiikkiin ja teatteriin liittyviä juttuja muutama.

Tällä tietoa ainut julkisessa tilaisuudessa vedettävä varsinainen kesäkeikkani on Tipin kanssa Alpon Pitkä varjo -festareilla Loimaalla, Alpo Jaakolan patsaspuistossa 22.7. klo 12-18. Noin tunnin mittainen setti, tarkempi kellonaika ei ole vielä tiedossa.

Pääkaupunkiseudulla (FM 102,0) ja netissä toimiva Roll FM -paikallisradio: Peltsu-Setä on kutsunut minut vieraakseen Ke 27.6. klo 17-19. Jutellaan, soitellaan minun valitsemiani levyjä, ehkä minunkin levyjäni, ja vetänen studiolivenä yhden biisin mies ja kitara -tyyliin. 

 

 

 

Ja syksyllä on taas tuttuun tapaan kolme ensi-iltaa Teatteri Kultsassa. Ja tämähän on Suomen turvallisin teatteri (sijaitsee Sörkassa Katri Valan puiston alla väestönsuojassa), ja hinta-laatu -suhde on kansallista huipputasoa. Itse olen edelleen taustajoukoissa toistaiseksi, ensi syksynä minulla ei muistaakseni ole sormia pelissä missään proggiksessa. Ensi vuonna sitä vastoin: olen mukana valmistelemassa teatterin 60-vuotis -juhlavuoden yhtä huippupläjäystä. Siitä lisää myöhemmin.

PANIIKKI Kultsassa – nyt miehet puhuvat!

vas. Jouni Puumalainen, Nestori Välitalo, Jalmari Jalonen.

Teatteri Kultsan kevään viimeinen ensi-ilta on Mika Myllyahon menestysnäytelmä Paniikki. Näytelmä saattaa yhteen kolme ystävää, kolme miestä ja kolme erilaista maailmankuvaa. Keskinäinen välienselvittely pakottaa miehet pohtimaan tunteiden merkitystä ja niiden ilmaisemisen vaikeutta aikana, jolloin tunteista puhumisen oletetaan olevan itsestäänselvyys.

Näytelmä on kirjoitettu v. 2005 Ryhmäteatterille. Siitä lähtien se on kiertänyt ympäri Suomea. Teatteri Kultsa tuo Paniikin takaisin Helsinkiin. Kotinäyttämölle astuu kolme miestä, joilla on takanaan yhteensä yli 70 vuotta teatterintekemistä. Mitä parhainta mieskomediaa luvassa!

Työryhmä

  • Käsikirjoitus: Mika Myllyaho
  • Ohjaus: Jorma Tapola
  • Rooleissa: Jalmari Jalonen/Max, Jouni Puumalainen/Leo, Nestori Välitalo/Joni Valosuunnittelu: Jani Vehkalahti
  • Äänisuunnittelu: Esa Lindroos
  • Lavastus: Marika Kahra
  • Puvustus: Susanna Nyström
  • Tuottajat: Katja Honkanen, Marko Wilskman
  • Esitysajat: la 21.4., ke 25.4., pe 27.4., su 29.4. klo 15.00, to 3.5., pe 4.5., su 6.5. klo 15.00, ke 9.5., to 10.5. klo 15.00, la 12.5., ke 16.5., la 19.5., su 20.5. klo 15.00, ke 23.5., pe 25.5. ja la 26.5. Esityksen kesto 1,5 t, ei väliaikaa.

Esityspaikka: Käenkuja 6-8, Katri Valan puiston Käenkujan väestönsuoja, 00500 Helsinki Lippuvaraukset: www.teatterikultsa.fi. Liput: 15/12 € ennakkoon (17/14 € ovelta).

Jos et käsitä niin älä jalkauta

Vastaani tuli sanapari ”arvojen jalkauttaminen”. Täytyy olla niin, että puhutaan strategian eikä arvojen ”jalkauttamisesta”, ajattelin. Eihän ”arvojen jalkauttamisessa” ole mitään järkeä, järkeni sanoi.

Googletin ”Arvojen jalkauttaminen”. Jouduin huomaamaan, että järkeni on väärässä siis todella monen mielestä.

Arvojen jalkauttaminen

Google ilmoittaa, että arvojen jalkauttamisesta puhuminen ja kirjoittaminen on yleistä – metatasolla: puhutaan arvojen jalkauttamisesta, mutta mistään ei löydy youtube-klippiä tai tapausselostusta siitä miten se tehdään.

Haluaisin nähdä kuinka arvoja jalkautetaan. Ehkä näenkin joskus, Fingerporissa.

Otetaan esimerkiksi turvallisuus, joka lienee monen työyhteisön arvolistassa, järjestön ja yrityksen. Onko turvallisuus jalkautettu kun todetaan, että nyt on turvallista? Vai silloin, kun kaikki työntekijät ymmärtävät mitä turvallisuus omassa työyhteisössä merkitsee? Sanotaanko jonain ajankohtana: nyt kaikki ymmärtävät. Jolloin voidaan todeta että turvallisuus on jalkautettu.

En näe tuossa mitään  reittiä pois ajautumisesta yhä syvemmälle umpityhjän jargonin puristukseen. Puheella ei ole merkitystä, jos se ei sisällä mitään tietä abstraktion ja konkretian välissä olevan veri-aivoesteen läpi.

Arvoristiriita

Otetaan sen sijaan turvallisuus plus itsemääräämisoikeus – ne tai niiden lähikäsitteet esiintynevät usein saman sote-työyhteisön arvolistassa.

Sitten otetaan jokin käytännön tilanne: viime keskiviikkona kello se ja se tapahtui sitä ja sitä -tyyppisesti, ei yhtään abstraktimmin. Esimerkiksi pohditaan, miksi ko. tilanteessa kieltäydyttiin antamasta lääkkeitä humalaiselle potilaalle tai asiakkaalle – tai miksi ei kielletty.

Edellisessä tapauksessa rikottiin itsemääräämisoikeutta vastaan, jälkimmäisessä turvallisuutta. Veikkaan, että tässä ”kuvitteellisessa” esimerkissä olisi useimmiten toimittu edellisellä tavalla.

Kun työntekijöiden kesken analysoidaan, miksi itsemääräämiseen ei juuri sillä hetkellä ollut kompetenssia ja miksi arvolistasta turvallisuus oli nyt nostettava ensi sijalle, arvot ovat oikeasti elossa ja käytössä.

Minä en tällaista kutsuisi arvojen jalkauttamiseksi vaan arvoristiriitojen käsittelyksi. Yksi kaikenlaisen auttamistyön ydinasioista on kyky elää jatkuvien sisäisten ja ulkoisten ristiriitojen kanssa, niitä mustavalkoistamatta eli fantasioimatta.

Todellisuus on ristiriitainen, täynnä hämäryyttä ja harmaan sävyjä. Arvoristiriitojen pohtiminen lisää niin yksilön kuin ryhmänkin kykyä nähdä (työn) todellisuus sellaisena kuin se on, eli aina suurelta osin epävarmana ja käsittämättömänä.

Jos et käsitä niin älä jalkauta.