Harrastajaelokuvien tekijät lainsäätäjän kiusattavina

2.7.09 – 16:02

Heinäkuun alusta on tullut voimaan laki, jonka perusteella jokainen nettiä käyttävä vieonikkari voitaisiin panna maksamaan tarkastamolle joko 2 euoroa per minuutti tai 800 euron vuosimaksu.

Uskomatonta miten  jääräpäisesti pysyvät teknisen kehityksen jälkijunassa nämä lainsäätäjät.

Kannattaa kuitenkin lukea  tämä:

http://timpu.blogspot.com/2009/06/kuvaohjelmalaki-patee-myos.html

Elokuvatarkastamon ylitarkastaja Maarit Pietinen yllä linkatussa jutussa:

“Käytännössä emme kuitenkaan katso yksittäisten ihmisten kotisivuja tilausohjelmapalveluiksi”, Pietinen selventää elokuvatarkastamon tulkintaa. “Paitsi jos elokuvissa on jotain lapsille erityisen haitallista, voidaan sitten puuttua erikseen. (…) “Toivottavasti jatkossa tulee selkeämpi laki, joka sulkee esimerkiksi harrastajien nettisivut säätelyn ulkopuolelle. Pitäisi paremmin ottaa huomioon kentän monimuotoisuus.”

(…)
Olisiko siis mahdollista, että kaikki harrastajaelokuva – ehkä pahinta gorea lukuunottamatta – luettaisiin automaattisesti tähän tarkastuksesta vapautettujen kastiin?

Pietinen pohtii hetken. “Henkilökohtaisesti: kyllä, pitäisin sitä mahdollisena. En kuitenkaan voi antaa tässä tarkastamon virallista kantaa. Siitä pitää keskustella päällikön kanssa.”

“Sovimme Pietisen kanssa, että heti lomien jälkeen järjestetään elokuvatarkastamon ja elokuvaharrastajien tapaaminen, jossa pelisääntöjä pohditaan yhdessä – ettei lain tulkinta tuo yllätyksiä kummallekaan osapuolelle. Pietinen innostuu ajatuksesta, että elokuvaharrastajia voisi tapaamisessa olla edustamassa esimerkiksi Findie ry. Näin elokuvatarkastamokin saisi ajantasaista tietoa siitä, mitä harrastajelokuvan kentällä tapahtuu.

Siihen asti, Pietinen lupaa, elokuvaharrastajat voivat jatkaa toimintaansa kuten ennenkin.”


Kuuluisuuden hinta

2.7.09 – 0:19

RIP. Ainakin minua tuo yllä oleva koskettaa. Hän olisi halunnut lapsena leikkiä edes joskus, ja kutsua isäänsä isiksi eikä Josephiksi. Molemmat kiellettiin.


Laita kalenteriisi tästä kiva festivaali

26.6.09 – 19:16
Elvis ry:n Alppifolk-festivaali 2.8. Alppipuistossa. Minä esiinnyn jo klo 12.50.

Elvis ry:n Alppifolk-festivaali 2.8. Alppipuistossa. Minä esiinnyn jo klo 12.50.


Mitä tarkoittaa jos PlusTV:n puhelinmyyjä sanoo: “veloituksetta kahden viikon ajan”

22.6.09 – 0:35

Näitä kannattaa varoa (koko juttu: tivi)

“Puhelinmyyjä iski lopulta pöytään viimeisen ässänsä kertomalla, että PlusTV:n pakettia voi kokeilla veloituksetta kahden viikon ajan. Jos ei palvelua halua, niin riittää kun ilmoittaa PlusTV:n asiakaspalveluun, jossa ei ole kuulemma edes ruuhkaa. Tämähän tarjoaisi helpon tavan kurkistaa maksu-tv:n ihmeelliseen maailmaan, joten päätin ottaa tuon kahden viikon ilmaisen kokeilujakson.

Viikon päästä postista putkahti katselukortti ja tilausvahvistus, jonka mukaan olin tilannut PlusTV Omapaketin. Se kahden viikon ”maksuton kokeilu” olikin sopimustekstin mukaan kuluttajasuojalain mukainen 14 vuorokauden peruutusoikeus. Lisäksi peruutus oli tehtävä kirjallisesti ja minun piti palauttaa katselukortti omalla kustannuksella PlusTV:lle, jos halusin peruuttaa tilauksen.”


Informaatioaikakauden peikot liikkeellä

14.6.09 – 12:27

Työblogiin panin muistiin muutaman terveellisen kauhukuvan nörtille ja/tai nettiaddiktille puistatukseksi.


VR:n pomojen ja valtio-omistajan “ymmärtämättömyys” hirvittää pientä ihmistä

13.6.09 – 8:29

Työnantaja ihmetteli perjantaina, mihin mielenilmaus perustuu, kun nimet ovat paperissa, eikä mitään vaatimuksia ole esitetty.

Lainaus on tämän pävän Hesarista. Tuo työnantajan ihmettely, ja Häkämiehen “on mahdotonta ollenkaan ymmärrä mihin tämä perustuu” -kommentointi osoittaa hämmästyttävää haluttomuutta tai välinpitämättömyyttä sen henkilöstö- ja omistajapolitiikan huonoon hoitamiseen kohdistuvan kritiikin suhteen, jota  työnseisauksella yritetään viestittää.

Kysymys ei ole nimistä paperissa tai joistakin tämänhetkisistä numeroista, vaan halusta yrittää saada pitkän tähtäimen kehittäminen käyntiin, halusta saada sellainen prosessi aikaiseksi, jossa sekä VR-yhtiö että sen työntekijät voittavat.

VR:n pomojen ja valtion edustajan “ymmärtämättömyys” kuvastaa pelottavan yhteistyökyvytöntä ja pyyhkeen kehään heittänyttä asennetta.


Pulttibois-klassikko: omituinen höpöttäjä

10.6.09 – 23:25


Mukava klippi yhdestä Brucen Tampereen keikan kohokohdasta

7.6.09 – 13:53


Bruce Springsteen – tuo myöhempien aikojen Tarmo Manni

3.6.09 – 19:38

Tarmo Manni veti aikanaan Nikolai Gogolin Mielipuolen päiväkirjaa Suomen Kansallistetterissa vuositolkulla, yhteensä satoja kertoja. Sen nähneet kertovat poikkeuksetta kokemuksen olleen unohtumaton. Tämä tuli mieleen Tampereella, Ratinan stadionilla seuratessani Bruce Springsteenin showta eilen illalla. Olen nähnyt miehen livenä kolme kertaa, ja katsonut Barcelonan konsertista vuonna 2003 tallennetun dvd:n miljoona kertaa.

Tunnen hänen moniin kappaleisiinsa liittyvät maneerit – millä tavalla kääntyy missäkin kohden yleisön puoleen, miten heilauttaa kättään missäkin kohdin mitäkin kappaletta ja niin edelleen.

Rockiin kuuluu spontaanius, perinteisesti. Miksi minä sitten nautin konsertista vaikkei siinä ollut spontaaniuden häivää? Myös yleisöltä kerätyt kirjalliset biisitoiveet kuuluvat näemmä nykyisin käsikirjoitukseen. Miksi siis? Samantapaisista syistä varmaan kuin Tarmo Mannin Mielipuolen päiväkirjasta nautittiin: ei spontaaniuden häivää, mutta äärimmäisen ammattitaitoista, luotettavaa ja nautittavaa menoa. Ja hieno teksti.

Spontaaniuden puute ja aitouden puute eivät ole sama asia. Oli Springsteen mitä muuta hyvänsä, niin ei kuitenkaan epäaito. Brucen rock-show on läpeensä hioutunut musiikkinäytös – siinä ei pyritä rikkomaan rajoja, vaan muistelemaan hyvällä tavalla taannoisia rajojen rikkomisia, yhdessä kera keski-ikäisen yleisön, jonka edustajista monet olivat silloin mukana kokemassa nuoruuden hormoni- ja adrenaliinisäväreitä.

Odottamattomuuden, yllätyksellisyyden vaatiminen Brucelta on vähän sama asia kuin lähtisi lukemaan James Joycen Odysseusta tai Kilven Alastalon salissa -teosta sillä mielellä että kyseessä on romaani: jää kesken varmasti. Bruceakaan ei pidä lähteä kuuntelemaan samalla mielellä kuin  uusinta independent-rockin nimihenkilöä tai -bändiä, vaikka molempien tapahtumien “nimilehdellä” lukee rock-konsertti.

Tarkistin muuten tämän: sen enempää Joycen kuin Kilvenkään kirjojen nimilehdellä ei lue romaani. Odysseuksessa ei mitään, Alastalon salissa on kirjailijan mukaan “kuvaus saaristosta” – joka sekin johtaa puoliksi harhaan: ensisijaisesti se on kuvaus suomenkielestä.  Molemmat jäivät aikanaan ensin kesken kun aloin lukea niitä romaaneina ja odotin viihtyväni niiden parissa. Ne ovat antoisia oppikirjoja, joiden anti on kova puurtajalle, intellektuaalisesti kunnianhimoiselle suorittaja-masokistille.

Käykäämme sekä rock-konserteissa että rock-konserteissa.

Mukava Tampereen reissu. Viime vuonna valittelin Springsteenin Helsingin konsertissa kokemaani luovuuden puutetta. Nyt ajattelen, että turhaan valitin.

Ja vielä rock-poliisin loppukaneetti konsertin äänentoistosta: alarekisteri oli Ratinassa liian pinnassa, ja saundi puuroutui takakaarteessa.


Sähköposti – tuo kivikautinen “palvelus” ihmiskunnalle

3.6.09 – 14:15

Työblogissani sauhuan hieman Google Wave -palvelusta jota ennakkoesiteltiin männäviikolla ja joka ilmoitetaan julkaistavan vuoden loppuun mennessä.