Luottamus 1978 ja 2018

Kuva: Helsingin Kaupunginmuseo. Kuvaaja tuntematon.

Luottamuksen käsite tulee eteen useammasta suunnasta tänä vuonna. Se on muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön Työelämä 2020 -hankkeen vuoden pääteema. Valinnan ymmärtää. Verkon ja somen aikana työnantajilla ei ole mitään keinoa faktisesti olla selvillä tai valvoa, mitä tehdään. Siksi ei ole muuta tervettä tietä kuin opetella luottamaan ihmisiin. Monelle se ei ole helppoa.

Minulle luottamuksen käsitteen sävyn on determinoinut loppuiäksi Urho Kekkosen presidentinvaalikampanja vuonna 1978, sen slogani Luottamus yli rajojen.

Kaksi vuotta aiemmin tuli ensi-iltaan Edvin Laineen Luottamus -elokuva, joka kertoi Leninin ja bolsevikkien sankarillisista ponnisteluista suomalaisten itsenäisyyden eteen. Elokuvan tuottivat Fennada-Filmi ja neuvostoliittolainen Len-film. Sen ohjasivat Edvin Laine ja Viktor Tregubovitš.

Luottamus-elokuva on UKK:n viimeisten vaalien ohella jonkinlainen institutionaalisen tunkkaisuuden ja totuuden verhoamisen huippukokemus, henkis-poliittisessa alhossa olemisen kansainvälinen ennätys. Ei sitä tuolloin näin ymmärretty.

Oli kaksi puhuttua todellisuutta. Se josta ja jolla puhuttiin virallisesti ja asiallisesti. Ja se toinen jonka avulla psyykkisesti selvittiin, ja jonka sanoin naureskeltiin virallista puhetta poliittisissa illanvietoissa. Neukkuja varottiin ja pelättiin päiväsaikaan, ja iltayöstä laulettiin kännissä Panssarivaunu on maantien ässä kun olet Prahaan pyrkimässä.

Millaisista poliittisista, yhteiskunnallisista, ajanhenkeä muovaavista tekijöistä tuollainen kaksijakoinen kieli muodostuu? Kun Luottamuksesta nyt taas paasataan, niin ikävät muistumat nousevat mieleen ja soittelevat varoituskelloja.

 

Kiinalaispuisto: Live Juttutuvassa 14.9.2017

Tämä on roikkunut työpöydällä jokusen kuukauden. Tuovisen Tipin tviikkaama ääniraita on messevä. Studioversio löytyy suoratoistopalveluista, esimerkiksi Spotifysta.

Säv & san Vesa Salmi, sov. Tipi Tuovinen
Laulu ja kitara Vesa Salmi
Rummut Markus Ketola
Kitara Tipi Tuovinen

Albumilta Tilulilumies (2017)
Videon äänituotanto Tipi Tuovinen

Timo K. Mukan Tabu uudelleen dramatisoituna Teatteri Kultsassa

(vas.) Kari Rissanen, Charlie Nevander, Riitta Selkälä, Ia Nissinen, Jukka Hurjanen, Marko Wilskman. Kuva: Paddy Reynolds.

Teatteri Kultsan ensi-illassa 24.2.2018 nähdään alkuperäiseen Timo K. Mukan romaaniin pohjautuva, Tuija Pihkasen uudelleen dramatisoima ja ohjaama Tabu. Näytelmän keskiössä on yksi tarina, joka kerrotaan neljästä eri näkökulmasta.

Tabu on kertomus elämästä ahtaan yhteisön puristuksissa. Elämää varjostaa yksinäisyys, kyläläisten henkilökohtaiset tabut ja ahdasmielisyys. Toisaalta rakkauden kaipuun ja tragedian keskellä on olemassa myös aitoa välittämistä, elämäniloa ja mustaa huumoria.

Näytelmä pohtii uskonnon merkitystä ihmisen elämässä, rakkauden ja moraalin ikuisia kysymyksiä sekä sitä, miten jokainen muokkaa oman todellisuutensa ja näkee oman tarinansa totuutena.

Ohjaus ja dramatisointi: Tuija Pihkanen
Rooleissa: Jukka Hurjanen, Charlie Nevander, Ia Nisssinen (vier.), Kari Rissanen, Riitta Selkälä, Marko Wilskman

Esitykset: 24.2.-7.4.2018
Osta tai varaa lippusi lippukaupasta! Huomaa: ennakkoon ostetut liput saat bedullisemmin.

Kiehtova TABU uudelleen dramatisoituna: ensi-ilta Teatteri Kultsassa 24.2.

Teatteri Kultsan ensi-illassa 24.2.2018 nähdään alkuperäiseen Timo K. Mukan romaaniin pohjautuva Tuija Pihkasen uudelleen dramatisoima ja ohjaama TABU.

TABU on kertomus elämästä ahtaan yhteisön puristuksissa. Elämää varjostaa yksinäisyys, tabut ja ahdasmielisyys. Rakkaudenkaipuun ja tragedian keskellä on myös aitoa välittämistä, elämäniloa ja mustaa huumoria.

Mikä on uskonnon, rakkaiden tai moraalin merkitys.  Kuinka itse kukin muokkaa todellisuutensa ja näkee oman tarinansa totuutena.

Ohjaus ja dramatisointi: Tuija Pihkanen

Rooleissa: Jukka Hurjanen, Charlie Nevander, Ia Nisssinen (vier.), Kari Rissanen, Riitta Selkälä, Marko Wilskman

Esitykset: 24.2.-7.4.2018

Osta tai varaa lippusi tästä linkistä. Huomaa: ennakkoon ostetut liput saat edullisemmin.

Kolmosessa on teatterin taikaa

Kolme miestä oli päivän sana viime syksynä Teatteri Kultsan näyttämöllä, kun teatterimme seniorit panivat haisemaan Shakespearen koottujen teosten merkeissä.

Teatteritaide ei kuole koskaan, tai pikemminkin: ei kuole ennen kuin toiseksi ja kolmanneksi viimeiset ihmiset kuolevat. Sen siemen on vähintään kahden ihmisen kohtaamisessa, millaisessa hyvänsä.

Kolmen miehen kombossa on kai sitten jotain mielenkiintoista. Ja kolmen ihmisen ryhmässä on aina draamallista potentiaalia sukupuolesta riippumatta, kun siinä on ristiriita sisäänrakennettuna: kolmas pyörä.

Mennävuosina teimme Hellströmin Jonten ohjauksessa Raija-Sinikka Rantalan Optimistin. Se oli teatterimme ensimmäinen produktio takaisin Käenkujalle muuttamisen jälkeen. Me kolme miestä jaoimme pääroolin. Kolme miestä meinasi olla myös vuoden 2007 Väinö Linnan esikoisromaanin näyttämösovituksessa Päämäärässä, mutta tuli mutkia matkaan, ja Linnan alter egoa näyttelikin vain kaksi miestä.

Kajaanissakin tekevät juuri nyt teatteria kolmen miehen voimalla eikä enempää ei vähempää kuin Karamazovin veljeksiä. Saa nähdä mitä siitä on tullut ja kevään mittaan tulee, toukokuussa on ajatus mennä katsomaan: viikonloppuloma syntymäseudulla.

Huhu kertoo että lähiaikojen ja lähiseutujen teatterikuvioissa muhii vielä jokin muukin kolmen miehen pläjäys.

Jahka tietoa lisää tihkuu, sitä Salmikin ilmoille hihkuu.