Kokkola muuttaa Teatteri Kultsaan 30.9.2017

Kokkola  Teatteri Kultsassa. Käsikirjoitus Leea Klemola, ohjaus Jalmari Jalonen, ensi-ilta 30.9.2017. 

Leea Klemolan Kokkola on suomalaisen teatterin moderni klassikko. Se ei mahdu lajityyppiin, kuten eivät sen ihmisetkään. Näytelmä ei noudata totuttuja dramaturgian sääntöjä, vaan elää näyttämöllä omilla ehdoillaan.

Kokkolassa puhe vaihtuu painiksi, toteutumattomiksi unelmiksi ja viinanjuonniksi. Nainen muuttuu hylkeeksi, suhde päätetään sanelukoneella ja rakkautta osoitetaan ottamalla turpiin. Kokkola ei ole paikka Keski-Pohjanmaalla vaan mielentila.

Väkevän tyylin ja ronskin kielenkäytön takaa löytyy rosoista kauneutta ja arktisen kylmää herkkyyttä.

Teatteriliitto valitsi Kokkolan vuoden näytelmäksi vuonna 2005.

Rooleissa: Niina Heinonen, Kati Hynninen, Riku Immonen, Teija Kotka-Pulkkinen, Nelli Koskinen, Minna-Maria Mattila, Charlie Nevander, Mikko Ravantti, Pirjo Saariokari, Freddie Sukura, Lari Ylönen.

Työryhmä: Apulaisohjaaja Virve Laasonen. Lavastus Marika Kahra. Puvustus Teija Kotka-Pulkkinen. Valosuunnittelu Jorma Tapola. Äänisuunnittelu Esa Lindroos. Tuotanto Joel Vepsäläinen.

Kuva: Timo Seppälä

Ensi-ilta la 30.9.2017, klo 19.00
Muut esitykset: ke 4.10./ to 5.10./ la 7.10./ to 12.10./ pe 13.10./ su 15.10. Huom. klo 15/ ke 18.10./ pe 20.10./ la 21.10./ ke 25.10./ la 28.10./ su 29.10. Huom. klo 15/ ke 1.11./ to 2.11./ la 4.11.
Esityksen kesto noin 2 h. + väliaika.
Liput: 15/12 €, www.teatterikultsa.fi

Heinäkuu! Korpi-Lappi mielessä ja kesäteatteri Savolaxissa

Heinäkuun kiinnekohtana on ollut jo useamman vuoden Pohjois-Savon Rautalampi lähellä Keski-Suomen rajaa. Äitiivainaan sukujuuret sijaitsevat siellä, meidän Rautalammin Pakaristen.

Vastapainoksi Salmen suku (se niistä johon kuulun) on lähtöisin keskentä valoisinta ja pimeintä korpea mitä Suomesta löytyy. Metsä-Lapissa, Sompiossa  ollaan kai niin lähellä Siperian taigaa kuin kuin se tässä maassa on mahdollista.

Isävainaan suku on Tanhuasta ja Kiurujärveltä, puolivälistä Sodankylää ja Savukoskea. Olen saanut tilaisuuden vierailla sukuni kotikonnuilla muutamaan kertaan tässä viime vuosina. Talvella ja keväällä jolloin hyttysiä ja mäkäräisiä ei ole, mutta pimeää on. Kesällä päinvastoin.

Porotilat ja palveluammatit elättävät pienen joukon ihmisiä. Ne jotka siellä syrjäytyvät korpitilkulleen, syrjäytyvät totaalisesti, absoluuttisesti. Sotien jälkeen sieltä on yhä useammin lähdetty pois; tie tehtiin 50-luvulla. Sen jälkeen lähteminen on luonnollisesti vilkastunut. Sähköt saatiin 70-luvulla.

Lapinserkuista on moni vaihtanut hiippakuntaa, myös maanpäällisesti, erityisesti ne jotka eivät ole päätyneet palvelualalle tai porotalouteen. Osa on mennyt niin kauas ettei ilman avaruusrakettia kauemmas pääse.

Massiivinen lähtemisen meininki kertoo Sompion pimeästä puolesta. Pääsääntöisesti on lähdetty vähintään Ruotsiin. Minun isäni ei päätynyt Helsinkiä etelämmäs. Mitä nyt Neuvostoliitossa kävi töissä 1979-80, jolloin minäkin sain myöhäisteini-ikäisenä rakennusapumiehenä olla mukana yhden melko haasteellisen viiden viikon pätkän. Isä oli toki vieraillut Neuvostoliitossa jo aiemmin, vaikka häntä koetettiin kovasti estellä.

Tämän vuoden heinäkuu-lomailusta piti kirjoittaa, mutta ajatus karkasi.

Rautalammilla siis olimme, siellä on hienoa. Kiitos Sinikalle, Rautalammin ja Suonenjoen serkuille ja monille muille. Rantasalmella kesäteatteria myös vihdoin tänä kesänä; teatteritoverini Nestori Välitalo tahkoaa siellä jo kolmatta kesää Pekka Lipposta.

Rantasalmen kesäteatteri sijaitsee Järvisydän -nimisessä lomakeskuksessa, joka on jotensakin epätodellinen ilmestys keskellä ei-mitään: täpötäynnä ihmisiä, lahdenpohjukassa, hirsistä rakennetut kerrostalotyyppiset kummalliset hotellibungalow -viritykset. Nyt jälkikäteen häkkyrä assosioituu tarvittavin muutoksin kummallisuudessaan Krakovan Nowa Huta -kaupunginosaan, joka sinne aikanaan rakennettiin työläisten paratiisiksi.

Vesitaso killuu lähdenpoukamassa ja iloinen uimalameininki tapahtuu sen vierellä. Kyltit ja kiitokset suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi: ollaan Saimaalla, vesiyhteys pitkälle itäänkin päin. Sinne vaan kaikki ihmettelemään. Auto tai kyyti kannattaa olla, ei sinne muuten löydä. Ja navigaattori. Mistä ne kaikki ihmiset ovat tulleet sinne, en käsitä. Kesäteatterissa Nestorin ja kumppaneiden viihdytettävänä meitä oli satakunta (Ke 19.7. näytös).

Olemme bonganneet Sinikan kanssa kirkkoja ja hautausmaita: suosittelen. Kyseessä on enempi arkkitehtoninen ja esteettinen mielenkiinto. Rakennustyyppinä kirkko on ainutlaatuinen, tietynlainen esteettisyyden ylistys ja paha litsari kaikelle käytännöllissyysvaatimuksen perässään vetämälle arkiselle tylsyydelle. Mistä seuraa paljon kaikenlaista mielenkiintoista. Tästä varmaan myöhemmin lisää.

Niin, teen myös levyä, tai viimeistellään sitä Tipi Tuovisen kanssa. Tilulilumies ilmestyy syyskuussa .

Outoa ja imponoivaa heinäkuuta itse kullekin säädylle.

Kurkistus Teatteri Kultsan syysohjelmistoon

Teatteri KultsaNäin keskikesän juhlan aikaan luotakoon silmäys aukana häämöttävään syksyyn ja Teatteri Kultsan herkulliseen syyskattaukseen.

Kauden avaa monologikimara Yksitellen. Lavalla nähdään suomalaisten naiskirjailijoiden tekstejä suomalaisten naisten esittäminä. Liksomia, Ala-Harjaa, Siekkistä ja paljon muuta!

Syksyn toinen ensi-ilta on kotimaisen näytelmäkirjallisuuden moderni klassikko, Leea Klemolan Kokkola. Kokkola sopii erinomaisesti Teatteri Kultsan Suomen 100-vuotisjuhlien ohjelmistoon. Kokkolassa puhe vaihtuu painiksi, toteutumattomiksi unelmiksi ja viinanjuonniksi.

Pikkujoulukauden helmenä loistaa marraskuussa ensi-iltansa saava William Shakespearen kootut teokset. Tämä hauska ja vauhdikas kolmen näyttelijän esitys koostuu Shakespearen 37:n näytelmän herkkupaloista.

Myös Kultsa-klubi avaa ovensa jälleen syksyllä. 6.10. lavalla nähdään reilut kaksi vuotta sitten ihka ensimmäisellä Kultsa-klubilla esiintynyt duo Flood&Niemi tällä kertaa suomenkielisen setin kera.

Lisätietoja esityksistä on luvassa nettisivuillamme piakkoin. Liput kaikkiin esityksiin ovat jo varattavissa, joten pistäydy verkkokaupassa vaikka laiturin nokasta!

Satavuotiasta Suomitaan Kultsan näyttämöllä alkaen 22.4.

Rauhaa etsivä mies tutustuu maaseudulla sukututkijaan ja hänen perintötaloonsa. Vanhan talon ullakko on pullollaan tavaroita ja niiden kautta avautuvat suomalaisten juhlahetket sekä oudot tekoset.

Rauhaa etsivä maahanmuuttaja ei voi tietenkään olla törmäämättä Virkailijoihin tai Antero Rokkaan. Tutuksi tulevat myös poliitikot ja muut tunnetut maanmiehet, korkeakulttuuria unohtamatta. Kaikki tämä maahanmuuttajan on kestettävä, jos hän tahtoo suomalaiseksi. Kestävätkö maahanmuuttajan hermot outoja tuttuja.

Näytelmä Ihmemaa Suomi: outoja tuttuja koostuu noin 30 kohtauksesta ja lauluista. Käsikirjoitus koostuu palasista Suomen historiaa sekä tämän ajan ilmiöistä. Tekstit sisältävät huumoria ja muuta satavuotiaasta Suomesta. Kesto tulee olemaan noin kaksi tuntia väliaikoineen.

Liput esityksiin (22.4. – 27.5.) ovat nyt varattavissa Teatteri Kultsan lipunmyynnistä.

Lavalla (vas.) Teemu Tirri, Outi Hietala, Kari Kemppainen, Mika Ryhänen, Hanna Kellokoski, Jussi Vehkasalo. Riitta Selkälä.

Tallennusta teatterista: uusi levy tekee tuloaan

Neljännen albumin tallennukset ovat edenneet hyvin, mielenkiintoista tavaraa tulossa, uskaltaisin sanoa. Tässä vähän maistiaista raakavedoksista.

Kiitokset taas Teatteri Kultsalle, tämä taisi tulla tallennettua Käenkujan luolassa meidän studionäyttämöllämme, keikkaan valmistautuessa.