Teatteri Kultsa: Perheenjäsen, ensi-ilta 12.11.2016

perheenjasen1

Milja Sarkolan kirjoittama Perheenjäsen osuu tarkasti isoon kysymykseen: miten yhdistää perhe ja ura. Tarinan keskiössä on vanhemman ja lapsen välinen suhde, jota näytelmä tarkastelee kahden sukupolven kautta.

Näytelmä kertoo perheestä, jonka jäsenet eivät tiedä toistensa syntymäpäiviä ja jossa lapsi on olosuhde, ei päämäärä. Perheestä, joka ei tunne toisiaan. Näytelmä on myös monitasoinen kasvutarina: tytöstä naiseksi, tyttärestä äidiksi ja virheitä pelkäävästä suorittajasta omaääniseksi taiteilijaksi.

Teksti käsittelee tarkasti ja kipeästikin äidin riittämättömyyden ja syyllisyyden tuntemuksia, joita perheen ja uran yhdistäminen voi synnyttää. Näytelmä on monella tapaa myös riemukas ja vapauttava sukellus perheenjäsenten odotuksiin ja pettymyksiin.

Tuttua ja tunnistettavaa tasapainoilua uran ja perheen välillä, jossa todellinen eettisyys mitataan siinä kuka ne tiskit lopulta tiskaa. ”Syvin eettisyys ihmisessä on siinä, huolehtiiko hän tiskistä kotona. Tajuatteko?”

Perheenjäsen sai kantaesityksensä kirjoittajansa, Milja Sarkolan ohjauksessa Teatteri Takomossa syksyllä 2011. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) palkitsi näytelmän vuoden 2012 Thalia-palkinnolla.

Näytökset:
MARRASKUU 16/18/19/23/25/26/30
JOULUKUU 2/3/7/9/10/14/16
aina klo 19.00

Liput ja lisätoedot Teatteri Kultsan sivuilta.

Keikka Cafe Mascotissa: Vesa Salmi 1.11.2016 klo 21, loppuillasta Veljien Sielut

ernest-tubb-509347_960_720

Tervetuloa Cafe Mascotiin otsikossa mainittuna päivänä. Mukana myös Tipi Tuovinen. Luvassa vanhoja iskusävelmiä ja neljännelle levylle tulevia uusia biisejä. Vapaa pääsy. Loppuillan remellyksestä huolehtii Veljien Sielut. Keikalla myynnissä kolmea aikaisempaa levyä, edulliseen kympin kappalehintaan.

Sijainti Neljäs Linja 2, Hki.Hämeentien ja Neljännen Linjan kulmassa.

14.1.2017 Teatteri Kultsan klubilla Vesa Salmi

Vesa Salmi, Tipi Tuovinen ja kolme kitaraa

Kuva: Jorma Hellström

Osta tai varaa lippu Teatteri Kultsan lipunmyynnistä. Mukana myös Tipi Tuovinen, ja mahdollisesti joku kolmaskin fyysinen vierailija. Ensi tammikuun puolessävälissä.

Fyysinen? Materialisoitunut? Kiinnitän tähän huomiota siksi, että mukana on meidän aineen vankina tempovien inehmojen lisäksi myös muunlaisia vierailijoita.

Usean tuntema työyhteisökehittäjä Petsku Lemettinen saapuu keikalleni pitämään syvällisen puheenvuoron ja ääneenajattelun japanilais-amerikkalaisen autoteollisuuden käänteentekevästä vaikutuksesta suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen työhyvinvointiin. Joku muukin voi tulla (tirsk!). Ehkä on syytä sanoa myös muutama sana Länsimetrosta.

Luvassa on siis teatteria – klubi on muutakin kuin biisejä peräkkäin. Tervetuloa! Parin tunnin show, paljon uusia neljännelle albumille  varattuja kappaleita.

Tulossa: hieman keikkaa ja nippu biisejä

acoustic_guitar

Hyvää Aleksis Kiven Päivää, suomalaisen kirjallisuuden päivää ja mielenterveyspäivää! Syksy puolessa välissä – jää jotenkin some.-elämän laitamille tämä perinteinen bllogialusta. Tässä pari päivitystä kun tänne näyttää joku aina silloin tällöin eksyvänkin.

  • 1.11. Cafe Mascotissa keikka, Hämeentien ja IV Linjan risteyksssä. Siinä missä aikanaan oli handeli. Kyselen buukkaajalta onko niillä FB:ssö tapahtumasivu ja linkintän sinne jos on, muutoin teen vaikka itse.
  • Mahdollisesti keväällä Teatterimme (teatterikultsa.fi) lämpiössä soitan jonain iltana. La 14.1.2017. (update 16.10.2016)
  • Maaliskuun viimeisenä keskiviikkona Hämeenlinnassa pitkästä aikaa AP-klubi. Siellä olen käynyt vuoden-parin välein.

Muutoin soittohommista ja laulunteosta: neljännen levyn biisit alkavat olla kasassa,, ehkä pari.-kolme vielä väännän. Keikkavastaanotosta päätellen on ihan mielenkiintoa herättävää tavaraa tulossa.

Apparatsikin leipätyö ja muu kirjoittaminen (so. muun matskun kuin biisien) vie aikaa musiikin tekemiseltä ja esittämiseltä. Mutta mitenkään hiipumassa ei ole se.

Kesälomamietteitä toreista, hiljaisuudesta ja tuubasta

piazza

Mietin digitalisaation yhteyttä Loimaan torinvierustan liikehuoneistojen tyhjenemiseen. Kävelen Loimaan kaupunginkirjastoon puiston poikki. Puolen tusinan eläkeläisen juttukööri yhdellä penkillä, muita käveleviä ihmisiä ei lisäkseni näy maanantain aamupäivässä, jonkinverran on autoliikennettä pitkin torinreunoja.

Mitä liikkeitä torin reunoille tulee jäämään, onko kehityksen loppupää se että ei mitään? Jossakin nettieskustelussa oli Ysitien varteen kasvaneelle, Loimaan  Prismavetoiselle kauppakeskittymälle sattuva nimi: agraariostoskeidas, tai jotain sinnepäin.

Kehitysoptimistit hehkuttavat, kuinka työtä voi tehdä ja kommunikaatiota voi pitää yllä aivan mistä tahansa. Mutta ihmiset eivät näytä kokoontuvan elämään aivan-mihin-tahansa. Ne vaeltavat noin puoleen tusinaan Suomen suurimpaan kaupunkikeskukseen, tai menevät yksitellen trendikkäästi johonkin Lapin korpeen, tai ulkomaille. Loimaan tori on näistä kaikista ääripäistä kaukana – ja kuitenkin niin lähellä, koska digitalisaatio.

Menin töihin ASPA-säätiöön vuosituhannen vaihteessa, kun sen konttori sijaitsi entisessä pankkihuoneistossa Helsingissä, Tapanilan torin laidalla. Tapanila tori oli viitisentoista vuotta sitten “kehityksessä” jo pitkällä: siellä missä vielä joskus 1980-luvun alussa tori markkinoineen ja muun muassa posti, useiden pankkien konttorit, ei vuosituhannen vaihteessa ollut juuri muuta kuin puolenkymmentä ravintola-alan turkkilaista ja aasialaista pienyrittäjää.

Mikä olisi maaimanluokassa suurin mittakaava, suurin esimerkki isommilleen toiseksi jäävien keskustojen  kehityksestä. Detroit? Onko siellä kantakaupungissa tori? Jos on, niin mielikuvissani se on äärimmäisessä lopputilassa, kun koko suurkaupungin keskusta on tyhjentynyt.

Detroit? Vilkaisen kuitenkin nettiin varmistaakseni etten tule aivan omiani puhuneeksi, ja kas! Kehitys on nyttemmin kääntynyt. Ainakin suurkaupunkien kuolevat keskustat, ainakin jenkeissä, näyttäisivät olevan tämän esimerkin perusteella pelastettavissa.

Sanoo Detroit Metrotimes tämän vuoden maaliskuussa:

Around a third of its commercial property sat vacant in 2010, while in 2014 that figure had dropped to 14 percent. In that time, the number of people working in the downtown jumped by 18,000 from 67,812 to around 85,000.

Alla vielä hyvä kysymys samasta artikkelista, ja vastauksena seuraa konsulttijorinan kuuloisesti jotain versiota siitä toteamuksesta, että pitää ”ajatella laatikon ulkopuolella”. On siinä totuuden siemen silti, laatikkojargonissakin. Pitäisi lähteä liikkeelle jostain ihan uudesta suunnasta, mieluummin pompata esiin lepikosta ihmisiä laduiltaan pois säikytellen kuin jorista turvallisesti ja odotustemukaisesti seminaareissa ja innovaatiotyöpajoissa samaa vanhaa schaibanderi-tuubaa.

Who were the trailblazers who saw the promise when downtown received regular comparisons to Chernobyl?

Aavekaupunkeja on ollut ainakin kahta lajia: Detroit-tyyppinen männävuosien konkurssitilanne, ja Irlannissa sekä Espanjassa nähdyt kokonaiset uudet asuinalueet, joihin ei muuta ketään. Viimemainittujen tämänhetkistä tilannetta en tiedä. Mutta alkutilanne oli paha: upouudet, autiot ja kuolemanhiljaiset korttelit. Toisenlainen hiljaisuus kuin Loimaan tai Tapanilan toreilla.