WP rulettaa

Blogini on tästedes täällä. Ehkä opettelen joskus miten nämä muutamat postit siirretään WordPressin arkistohakemistoon.

Lohturealismia pinnanalaisille lauluntekijöille

Demoarvostelu vuodelta 1997:

"NIGHTWISH

Tarja (v), Emppu (g), Tuomas (s, bv)

Jokin sortin progeahan tämä on, joka yhdistää osin klassista laulua ja eteerisiä elementtejä. Laulu pelaa hienosti, eikä soitossakaan moittimista ole, mutta se ovatko kappaleet omassa näppäryydessään ja atmosfääriydessään relevantteja onkin jo vaikeampi kysymys. Bändi kirjoittaa: "toivomme myös levy-yhtiöiltä kiinnostusta", mutta olenpa jokseenkin varma, että levymyyntiä ajattelevat yhtiöt eivät ota näin marginaalista kamaa ohjelmistoonsa. Radion soittolistoille tällä ei ole mitään mahdollisuutta, mikä omalla tavallaan on sääli."

Lähde: Demoefekti (via roklintu).

Virtuaalinen työkkäri panee viban punttiin

Palvelukseen haetaan Panimotyöntekijää. (taas: via linko)

Uutta sopraanoa peliin

Nightwishin uuden laulajan haku on käynnistynyt. (via Linko)

Kiinalaista kidutusta vr:n kaukoliikenteessä

Lähijunissa vielä jotenkin sietää kännykkäänsä kailottavat ihmiset kun matka on lyhyt. Kaukojunissa asia on toinen: kerrankin joku rouva, Tärkeän Taidelaitoksen Sihteeri, huusi painajaismaisesti Tärkeitä Työasioita kännykkäänsä puolitoista tuntia, kiduttaen täten pariakymmentä samassa vaunussa matkaavaa ihmistä. Tänään menin edestakaisin Kouvolaan ja huomasin vasta junassa että korvalaput olivat unohtuneet vaikka iPodini vartavasten pakkasin. Iski kauhu. Ja paluumatkalla alkoi kuin alkoikin puhelimeenkaakatus kahden penkkirivin päässä.

Painajainen. Murhanhimo. Kuolema. Sairaseläke.

Voisiko edes teoriassa valmistaa sellaista laitetta, pientä kannettavaa, joka sotkisi gsm-kentän vaikka muutaman metrin säteellä? Voisi junankäytävällä ohimennessään painaa vaivihkaa laitteen nappia. "Hei nytpätkiihei. Haloo?". Ihana ajatus. Ainakin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä on ehkä joku sen tapainen - siellä näet häviää puhelimesta kenttä. Miniversio moisesta?

Depeche Moden pimeän alitajunnan inkarnaatio ...

... on löytynyt: se on kahden miehen yhtye nimeltä P.O.R.T.R.A.I.T.. Mellevä kohtaloni on ajautua outojen yhtyeiden lämppäriksi (Tänään Factoryssa, Helsingissä). Bändi on Jyväskylästä. Puolet siitä on armeijassa.

Mikseri 1K

Mikserissä tuhannen vierailijan raja rikki, loistavaa. Koetan tehdä sinne lisää tallenteita noin kuukauden sisällä.

Keikoille PA-systeemin haluaa hän

Olen tässä ajatellut, että pitäisi hieman aktivoitua.

Ei satu kenelläkään olemaan ylimääräiseksi jäänyttä kannettavaa PA-systeemiä, esim. Yamaha Stagepas 300 tai Fenderin Passport? Tai jonkun muun valmistajan vastaava tuote, minä tiedän vain nuo kaksi. Tulen ja ostan joulukuussa pois. Omat PA-kamat puuttuu, joten olen joko (a) muiden esiintyjien kamojen varassa tai (b) sidottu paikkoihin, joissa on äänenvahvistuslaitteet talon puolesta.

Tampereen Pispalassa on intellektuellien vasemmistodensojen sekä vieressä asuvien muusikkojen vakimesta nimeltä Kujakolli. Olen esiintynyt siellä pari kertaa ja mielelläni menisin samantapaisiin paikkoihin pääkaupunkiseudulla. Niissä kun ei vaan yleensä ole omia laitteita. Pitää hankkia nuo taksin takapaksiin mahtuvat vehkeet tässä lähikuukausina.

Huomenna Factory klo 18.30, neljäntenä marraskuuta Rata Pub Puotinharjun ostarilla. Tervetuloa. Ja Samettiklubi tietysti sekä marras- että joulukuussa.

Paul Auster ja silmiin katsomisen vaarat

Kirja-addiktin tunnustuksia -blogissa oli äskettäin juttua Paul Austerista, minullekin muutama vuosi sitten aika tavalla kolahtaneesta jenkkinykykirjailijasta.

New York -trilogian jossain osassa (vai Moon Palacessa?) oli yksi mielenkiintoisimpia huomioita, mitä muistan lukeneeni suuren yhteisön anonyymistä mutta tiiviistä ja sellaisena rasittavasta kanssakäymisestä. Vertailukohde Helsingissä: esim. täyteen ahdettu K-juna, tai Rautatieasemalla nelos- ja kolmosraiteen välinen parinsadan metrin laiturialue: asemarakennuksen seinän ja junan välissä laituria pitkin vyöryvä massa ruuhka-aikana.

Austerin huomio on tämä: (1) poikkeuksellinen vaatetus tai ulkonäkö koetaan sitä vaarattomammaksi, mitä suuremmassa kaupungissa, mitä suurempaan ihmisruuhkaan tottuneessa joukossa ollaan, ja (2) lyhytkin silmiin katsominen koetaan sitä vaarallisemmaksi, mitä suurempaan ihmisruuhkaan tottuneessa joukossa ollaan.

Vilkaisua pidempi silmiin katsominen panee miljoonakaupungin kulkijalla hälytyskellot soimaan ja hakemaan omalla katseella virkavaltaa. Kun taas erikoisinkaan pukeutuminen ei hänessä herätä sen kummempia tuntemuksia. Henkilökohtaista reviiriä on rasittavaa suojella jatkuvassa ruuhkassa. Auster on oikeassa. Katse on pahin potentiaalinen uhka: millään muulla tavalla ei satunnaisella ohikulkijalla ole suoraa pääsyä pään sisään ykskaks yllättäen.

B. Springsteen jorisee kiintoisia asioita

Jaha, kävijöitä täällä on palvelimen laskurin mukaan jonkinverran. Hyvä homma. Terve.

Mahdollisille lauluntekijöille tiedoksi: kannattaa tsekata uusi Springsteen-dvd , puolet siitä on (suurimmaksi osaksi) mielenkiintoista ja opettavaista tarinointia laulujen tekemisestä.

Kupletin juoni: Pomo soittaa biisin ja kertoilee siitä sitten. Springsteen-diggareille on tarjolla mielenkiintoista taustatietoa muutamista klassikoista, laulujen tekijöille hyviä, mm. jännitteiden ja ristiriitojen luomiseen liittyviä rakenteellisia vinkkejä.

Tällaista ei liene Dylanilta odotettavissa, ei. Mutta asian korvaa se että Bobin biisinteosta löytyy analyysia hyllymetrikaupalla, esim. Song and Dance Man III on parhaasta päästä.