-
Rafael, Alatalo (Friedell)
Irtohuomio Friedellin Uuden ajan kulttuurihistoriaa lukiessa. Rafaelissa on taidehistorian vaikuttajana jotain samaa kuin Mikko Alatalossa suomi-rockin vaikuttajana. Valtavan siistiä, valtavan huoliteltua, über-ammattimaista ja kauttaaltaan taitavaa. Joka joskus, harvakseltaan, joissain tilanteissa, gämä kaikki saattaa tuntua hyvältä ja ylösrakentavalta. Mutta ei yleensä.
-
Dunkirk: elokuvan ääni minussa
Christopher Nolanin Dunkirk on epäilemättä yksi tämän vuosikymmenen isoista sotaelokuvista. Menin katsomaan tällä nimenomaisella odotuksella kun olin kuullut melkoista kehumista luotettavilta tahoilta. Tulin kuitenkin positiivisesti yllätetyksi. Dunkirkin suuruus ei nyt tarkoitakaan Pelastkaa Sotamies Ryan -suuruutta, eeppistä kaikentietävyyttä viimeisimmän elokuvatekniikan avulla. Sotamies Ryanin unohtumattoman maihinnousukohtauksen suola oli äärimmäisen huolellinen, digiajan sosialistista realismia tiukkuva lähes täydellisyyttä hipova…
-
Heinäkuu! Korpi-Lappi mielessä ja kesäteatteri Savolaxissa
Heinäkuun kiinnekohtana on ollut jo useamman vuoden Pohjois-Savon Rautalampi lähellä Keski-Suomen rajaa. Äitiivainaan sukujuuret sijaitsevat siellä, meidän Rautalammin Pakaristen. Vastapainoksi Salmen suku (se niistä johon kuulun) on lähtöisin keskentä valoisinta ja pimeintä korpea mitä Suomesta löytyy. Metsä-Lapissa, Sompiossa ollaan kai niin lähellä Siperian taigaa kuin kuin se tässä maassa on mahdollista. Isävainaan suku on Tanhuasta…
-
Perunakuopasta kantautuu apeaa meteliä
Siltä varalta ettei joku sitä otsikosta oivalla: teksti jota luet on kaunokirjallinen proosaruno, ei asiaproosallinen essee. Se syntyi seuratessa Perussuomalaisten historiallisia, Jyväskylän vuoden 2017 Puoluepäiviä. Historiallisilla, Jyväskylän vuoden 2017 Puoluepäivillä haudattiin lopullisesti SMP, jonka asiaa toinen enovainajistani aikanaan Rautalammilla edisti menestyksellä. Kaikki lausumat ovat tasa-arvoisia sillä perusteella, että kaikki lausumat voi teknisesti toimittaa ”paikkaan”, jossa…
-
Hip! Hop! Frank Sinatrasta Bob Dylanin kautta Wu Tang Claniin
Teininä oli melkoisen työn takana opetella oluenjuonti. Oli se pahaa, mutta kun tarpeeksi treenasi, niin alkoi loppujen lopuksi maistua erittäin hyvältä. Suhteeni hip hop -genreen on kehittynyt samalla kaavalla. Miksikö olen alunperin ryhtynyt kiusaamaan itseäni hip hopilla, kuulen ajateltavan. Biisien tekijänä olen kiinnostunut siitä, millaisten kaavojen tai viime kädessä paradigmojen sisällä niitä tehdään, biisejä. Karkeasti…